Tunika asiakkaalle

 Sovittiin opettajan kautta tulleen asiakkaan kanssa aika mittojen ottoon ja sovittiin, että samalla sitten mietitään ja keskustellaan tulevan mekon/tunikan mallista ym. toiveista. 

Asiakas toivoi kietaisu- mallista tunikaa, jossa olisi olalla poimutusta tai laskoksia, jotka toisivat väljyyttä eteen. Lisäksi toiveissa oli leveät nauhat lantiolle, ei vyötärölle. Lupasin etsiä näiden pohjalta inspiraatio- kuvia, joita katselisimme sitten kun asiakas tulee peruskaavan proton sovitukseen.

Seuraavaksi piirsin siis peruskaavan ja valmistin siitä proton.

Sovituksessa unohdin ottaa kuvia, joten tässä proto mallinuken päällä, jotta näkee muutokset.

Etukappaleelle hahmoteltiin etukappaleiden linjoja.

Kädentietä suurennettiin.

Olkasaumalta neulattiin sentin verran ja takapääntietä piirrettiin suuremmaksi.

Proto oli sen verran tiukka, että leikattiin takasaumaa auki ja mittailin kuinka paljon väljyyttä tarvitsee lisätä.

Näiden perusteella ja asiakkaan kanssa käytyjen toive-keskusteluiden pohjalta tein muokkaukset peruskaavaan ja rupesin kuosittelemaan varsinaista tunikaa.

Sovitukseen tein toiseen etukappaleeseen olalle laskokset ja toiselle puolelle leikkaussauman hiukan olkasauman etupuolelle, johon tuli poimutukset, jotta asiakas näkisi eron ja osaisi paremmin valita kumpi olisi kivempi. Asiakas päätyi poimutukseen.

Etukappaleen etureuna oli vähän lörppö, joten siitä neulattiin hiukan pois. Pääntie oli kauttaaltaan liian avara joten mittailtiin, kuinka monta senttiä lisätään siihen. Hihasta neulattiin pystyväljyyttä ja päätettiin lisätä väljyyttä hiukan olkavarren kohdalle.

Kädentie taas oli nyt sitten liian suuri, joten sitä päätettiin pienentää takaisnpäin.

Vyön paikkaa hiukan nostettiin ja katsottiin vyön pituudet kohdilleen.

Näiden päätösten perusteella tein kaavoihin muokkaukset ja piirsin asiakkaalle luonnoksen ja mittasin kangasmenekin, joiden kanssa hän lähti Eurokankaaseen valitsemaan sopivaa kangasta. 

Asiakas päätyi pellavasekoitekankaaseen ja kävi tuomassa sen minulle, jotta pääsin sitten varsinaisen tunikan kimppuun. Hiukan jännitti onko kangas liian paksua tai jäykkää poimutuksiin, että saadaanko lopputuloksesta sellainen kuin ohuemman protokankaan kanssa oli katsottu.

 Leikkuusuunnitelma:

Leikkuusuunnitelmassa ei vielä ole alavaroja, jos sovituksessa tulisi vielä muutoksia etukappaleisiin, niin järkevämpi piirtää ja leikata ne vasta sovituksen jälkeen.

Työjärjestys sekä taso- ja poikkileikkauskuvat:

Poimutusta ja hihojen valmistusta:

Sovitukseen valmistin myös asiakkaalle näytepaloja päälitikatuista yksityiskohdista, jotta hän osaisi paremmin hahmottaa haluaako tikkauksia vai ei. Asiakas tykästyi tikkauksiin ja päätettiin niitä tehdä.

Sovituksessa unohdin ottaa  kuvia mutta tässä sovitusmuutokset esitettynä nuken päällä:

Pystyväljyyttä pois etukappaleiden poimutetusta kohdasta.

Etukappaleiden etureunaa hiukan matalammaksi tai kaarevammaksi.

Pääntietä avarammaksi.

Proton sovituksessa asiakas halusi pitkät vyönauhat, jotka voisi kiertää kaksi kertaa vartalon ympäri, nyt kuitenkin huomattiin, että yksi kerta on sopiva joten vyönauhoja sai lyhentää.

Poimutusta oli sen verran reilusti, että tässä materiaalissa se rupesi tekemään pussia poimutuksen alle, joten päädyttiin poistamaan hiukan materiaalia, sekä keskittämään poimutusta niin että keskellä sitä olisi enemmän ja käden- sekä pääntien reunoissa ei juurikaan.

Katsottiin myös helman pituus ja opettajan hyvästä ideasta päätettiin lisätä pienet sivuhalkiot, joten niille katsoimme myös paikat.

Seuraavaksi siis näiden muutostöiden kimppuun eli tein muutokset kaavoihin ja tunikaan ja asiakas tuli uuteen sovitukseen.

Nyt poimutukset olivat sopivat ja päästiin istuttamaan hihatkin. Vielä hiukan neulasin etukappaleen etureunaa pyöreämmäksi.

Nyt kun etukappaleet todettiin sopiviksi pääsin piirtämään ja leikkaamaan alavarat ja ompelemaan tunikan valmiiksi.

Hihan istutukset piti vielä ottaa pois, jotta sain olkasaumat huoliteltua, ja miehustastakin sai leikata hiukan ylimääräistä pois. 

Merkkasin harsimalla sekä miehustaan, että hihaan istutuksen paikan ja muutamat poikkimerkit, jotta syötös ja kohdistus menee samalla tavalla kuin hihoja istuttaessa.

Tein korjaukset ja ompelin hihat paikoilleen. Valmista tuli!

Olen lopputulokseen tyytyväinen, kietaisutunika on mielestäni kaunis ja työn jälki hyvää.

Haasteita hiukan tuotti se, että proto kangas oli hyvin erilainen kuin varsinainen kangas joten esimerkiksi poimutukset käyttäytyivät eri tavalla kankaissa. Muutoksia ja muokkauksia tuli matkan varrella jonkun verran, mutta ajattelen, että niistä saa juuri sitä tarpeellista oppia tulevaisuutta ajatellen kun hiotaan yksityiskohtia juuri halutunlaiseksi sovituksissa.

Olisi ollut kiva, että olisin itse osannut ehdottaa esimerkiksi sivuhalkioita asiakkaalle, kun ne siihen hienosti sopivat, mutta oppia ikä kaikki!