Teimme yhteistyöprojektin Kaarisilta Ry:n päivätoiminnan tekstiilitaidestudiolaisten kanssa. Kaarisillan porukka suunnitteli asut itselleen ja värjäsivät/maalasivat/painoivat kankaat. Me sitten noiden suunnitelmien pohjalta valmistimme asut heille, sekä itsellemme. Omassa asussakin oli käytettävä Kaarisiltalaisen taiteilemaa kangasta.
Ihan alkuun meidät jaettiin pareihin (Kaarisiltalainen + tekstiili- ja muotialan opiskelija). Minä sain parikseni Allun, jonka tiikeri-kangasta olinkin jo ihaillut.
Seuraavaksi Kaarisillan porukka tulikin meidän koululle mittojen ottoon ja pääsimme vielä yhdessä käymään läpi suunnitelmia ja kyselemään tarkennuksia.
Kun mitat oli otettu ja suunnitelmat selvillä pääsin aloittamaan valmistusprosessin. Näissä Kaarisiltalaisten asuissa saimme käyttää myös valmiskaavoja, jos sellaiset sopivat löytyisi. Allun toivomiin college-housuihin löysin valmiskaavan, mutta kauluspaitaan et löytänyt joten sen piirsin itse mittojen mukaan.
Kaavojen piirtämisen jälkeen valmistimme vaatteista protot, joita sovittamalla saisimme tehtyä vaadittavat muokkauksen vaatteisiin.
Seuraavaksi lähdimmekin sitten vierailulle Kaarisillalle, sovittamaan protoja. Oli hienoa päästä näkemään heidän upea ja inspiroiva miljöönsä ja heidät omalla maaperällään. Sovituskin oli oikein onnistunut, eikä muokkauksia tullut juurikaan.
Allu ihastui jo protohousuihin niin paljon, että housut jäivät sille tielle. No, niihin ei tullut kuin muutaman sentin lahkeiden lyhennys, niin se oli helppo tehdä kaavoihin ilman protoakin.
Paidan kohdalla otettiin hihoista muutama sentti pituutta ja kaulusta madallettiin.
Sovitusreissun jälkeen rupesin työstämään tiikeri-paitaa. Allun suunnitelmien mukaan oli helppo asetella kappaleet oikeille kankaille, kaikkia oli tarpeeksi. Tai no, miehustakappaleeksi tarkoitettu tiikerin naama oli ihan pari senttiä liian kapea, niin sivuihin lisäsin parin sentin kaitaleet, jotta saatiin paidasta tarpeeksi leveä.
Paidan valmistamisessa ei tullut mitään suurempia mutkia matkaan. Avuksi varmaan oli se, että olin jo aikaisemmin tehnyt muutamat kaulus- ja hiha-harjoitteet. Opettajan kanssa päädyimme siihen, että paitaan tulee vetoketjukiinnitys, jotta tiikerin naaman keskiosasta lähtisi mahdollisimman vähän hukkaan. Hihansuihin tuli nappien sijaan nepparit.
Ja valmista tuli!
Paidan jälkeen siirryin tekemään collegehousuja. Allun maalaamaan kangasta oli liian vähän, joten tilasimme myös tummansinistä collegea, jota käyttäisin lisäksi housuissa. Aloitin siis suunnittelemalla miten lisäisin tuon yksivärisen collegen housuihin.
Päädyin tuohon kolmanteen vaihtoehtoon, jossa lahkeiden alaosa tulee yksiväriseksi, viistolla rajauksella. Se näytti minusta parhaalle.
Seuraavaksi siis leikkuusuunnitelman pariin.
Joustavan vaatteen työtavat olivat tuttuja ja housut valmistuivat suht. nopeasti ja vaivattomasti. Ainoastaan tuollaista vyötärökaitaletta en ollut ennen tehnyt, johon tuli kuminauha sekä nyörit. Oli kiva, että työssä oli jotain uuttakin opittavaa.
Olin todella tyytyväinen housujen lopputulokseen. Tekovaiheessa epäilin tuota yksivärisen collegen yhdistämistä maalattuun kankaaseen, että kuinka se sopii. Sopi todella hyvin. Myöskin mustan resorin käyttäminen lahkeensuissa stressasi (sopivamman väristä ei ollut saatavilla), mutta eipä sekään tuolta hyppää silmään.
Kauluspaidan ja collegehousujen lisäksi tein Allulle kaksi tuubihuivia. Niiden valmistusprosessista (eli yhdestä saumasta) ei ole kuvia, mutta tässä ne näkyy Allun kaulassa.
Ja vielä valmiit housut:
Kun Allun vaatteet oli saatu valmiiksi, oli aika siirtyä luonnostelemaan omaa vaatetta. Se olikin sitten jo taas astetta haastavampi homma. Meitä pyydettiin tekemään vähintään 10 luonnosta, joka tuntui aivan kamalalta. Aikaisemmin olin tottunut tekemään max. 3 luonnosta. No ei auttanut kun laittaa kynä sauhuamaan ja aivot sulamaan.
Loppujen lopuksi tein luonnoksia varmaan ainakin 20, tässä niistä muutama:
Koska olen yksinkertainen ihminen ja less is more niin päädyin suht. yksinkertaiseen kimonohihaiseen takkiin/jakkuun. Allun kuvittamaa lumileopardikangasta oli sen verran vähän, että siitä en saisi kokonaista vaatetta, joten ajattelin käyttää sitä yksityiskohtiin.
Oma työ alkoi mittojen otolla ja puvun peruskaavan piirtämisellä. Tuosta peruskaavasta tein sitten ensin sovitusproton. Sovitusproto oli hyvin istuva (harmi kun minulla ei ollut kuvaa siitä). Tuon peruskaavan ja proton sovituksen perusteella lähdin sitten opettajan avustuksella kuosittelemaan kaavaa tähän työhön sopivaksi. Kimohihojen kuosittelu oli melko helppoa hyvän ohjeen avulla.
Kaavan kuosittelun jälkeen oli aika tehdä ensimmäinen proto.
Alunperin tarkoitukseni oli tehdä tästä enemmän takkimainen joten kankaaksi valikoitui hieman paksumpi ja jäykempi kangas, myös tähän protoon ja kyllä harmittaa, etten ottanut sovituskuvia tämän ensimmäisen proton sovituksesta. Tämä oli aivan kauhea. Kangas ei sopinut ollenkaan tähän malliin, takki näytti tönköltä ja epämääräisen muotoiselta. Vahva ei tälle!
Opettaja ehdotti sitten josko takki/jakku olisi parempi tehdä collegesta ja siihen sitten päädyimme. Eli uuden proton tekoon. Tässä vaiheessa lisäsin myös 2cm hihoihin leveyttä.
Seuraavan proton tein trikoosta ja sehän olikin sitten heti aivan kuin eri vaate, vaikkakin täysin samoilla kaavoilla tehty! Kyllä vaan on kankaalla väliä.
Toiseen protoon ei tarvinnut tehdä enää mitään muutoksia eli sain aloittaa varsinaisen vaatteen tekemisen. Oranssiin protoon tein kaksi erilaista taskua, joista sitten valitsin tuon isomman taskun, jotka tässä vihreessä protossa jo onkin.
Seuraavaksi sitten taso- ja poikkileikkauskuvat ja työjärjestys kuntoon ja niiden hyväksyttäminen opettajalla, jotta voi siirtyä itse työhön.
Kuvat menivät opettajan seulasta läpi, jolloin seuraava vaihe on sitten leikkuusuunnitelma eli kaavojen piirtäminen ja leikkaaminen kankaasta.
Kankaaksi valikoitui musta joustocollege.
Ihan ensiksi neulasin sivusaumat, jonka jälkeen alkoikin tämän työn haastavin ja aikaavievin osuus eli miettiminen ja sommittelu ja kokeilut; miten ja mihin käyttäisin Allun kuvittamaa lumileopardi- kangasta.
Mikään kokeiluista ei tuntunut hyvältä ja oikealta vaikka kuinka käänsin ja väänsin kankaita.
Loppujen lopuksi päädyin sitten kuitenkin siihen, että teen taskut tuosta kankaasta. Se toimi minusta parhaiten tässä vaatteessa ja miellytti omaa silmääni eniten.
Vaatteen valmistus alkoi tukikankaan kiinnityksellä etureunakaitaleen niska-osaan, jota ennen tietenkin tukikankaiden testaus.
Vaatteen ompelu sujui mukavasti eikä siinä tullut haasteita vastaan. Etureunakaitaletta en ollut aikaisemmin käyttänyt missään vaatteessa, mutta senkään ompelussa ei kuitenkaan mitään ihmeitä ollut.
Valmiiksi tuli tämäkin ja ihan ajallaan. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaate tuntui heti omalta.
Kaikkihan huipentui sitten vielä muotinäytökseen, joka oli jännittävä, mutta ehdottomasti hauska ja antoisa kokemus nimenomaan Kaarisillan porukan kanssa. Huippu projekti! Muotinäytöksen jälkeen vaatteet matkaavat vielä Helsinkiin Galleria Art Kaarisiltaan kuukaudeksi esille. Aika upea juttu sekin, eipä ole ennen meikäläisen käden jälki ollut galleriassa esillä.
Tämä koko projekti on ollut antoisa ja opettavainen. Parasta antia on ehdottomasti ollut yhteistyö Kaarisillan kanssa. Uusia oppejakin tuli matkan varrella, kuten miehen paidan peruskaavan piirtäminen. Mitään kovin haastavaa ei itse ompelutyössä ollut tällä kertaa. Haastavinta oli varmaankin suunnittelu ja luonnostelu -prosessit. Mielestäni onnistuin tässä projektissa hyvin, pysyin aikataulussa ja vaatteista tuli juuri sellaisia kun pitikin. Ja mikä tärkeintä Allu oli enemmän kuin tyytyväinen!
