Hame-jakso alkoi kolmen erilaisen harjoitushameen tekemisellä. Tein ne valmiilla kaavoilla , joten ne olivat suhteellisen nopeita tehdä. Niiden myötä opin monta työtapaa, joita en ollut ennen käyttänyt. Kaikissa kolmessa hameessa oli erilaiset helmat ja erilaiset vyötäröt.
Seuraavaksi teimme pienoiskoossa pari hameen kuositteluharjoitusta ihan vaan paperilla ja jokainen sai sitten myös valita yhden hameen mallin, jonka kuosittelee ja valmistaa pienoiskoossa. Nämä omat kuosittelut esittelemme sitten myöhemmin luokkakavereille niin opimme muidenkin malleista.
Olin kyllä ylpeä itsestäni kun osasin kuositella hameen ihan ilman opettajaa, saksankielisen ohjeen, eli pelkkien kuvien perusteella. Jee!
Harjoitusten jälkeen oli vuorossa hameen peruskaava. Olin kipeänä kun peruskaavaa piirrettiin koulussa yhteisesti, joten piirsin sen sitten itsenäisesti. Siitäkin sain onnistumisen kokemuksia kun kaavan piirtäminen onnistui niin kivasti, toki taisin jossain kohtaa kysyä varmistusta jo kaavan piirtäneeltä luokkakaverilta. Kaavojen tekemisestä tykkään kyllä tosi paljon!
Pienoiskoossa peruskaavan piirtämisen jälkeen, piirsin sen luonnollisessa koossa tyttäreni mitoilla, jolle olin hametta tekemässä. Sekä tein sovitusproton peruskaavalla.
Tuohon peruskaavalla ommeltuun protoon sitten sovituksessa piirsin jo tulevan hameen mallia. Myöskin etumuotolaskokset päätettiin poistaa.
Varsinaisen hameen suunnittelutyö oli tällä kertaa erilaista, sillä tein hameen tyttärelleni jolla oli selkeä visio ja itseasiassa netistä otettu kuva siitä minkälaisen hameen hän haluaa. Luonnosten tekeminen jäi tästä prosessista siis väliin, mutta piirsin tunnelmakuvaa tuosta mallista sitten.
Seuraavaksi ompelin proton tuolla kuositellulla kaavalla ja sovitimme sitä. Tämän sovituksen perusteella teimme vielä muutoksia helmaröyhelön leveyteen ja katsoimme halutun hameen pituuden. Muuten proto olikin oikein sopiva ja halutunlainen.
Ennen varsinaiseen työhön siirtymisetä tein taso- ja poikkileikkauskuvat sekä työjärjestyksen ja hyväksytin ne opettajalla.
Leikkuusuunnitelma (puuttuu vyötärökaitale, jonka piirsin vasta kuvan ottamisen jälkeen):
Työjärjestyksen ensimmäinen vaihe on kiinnittää tukikangas vyötärökaitaleeseen, mutta sitäkin ennen pitää valita hamekankaaseeni sopiva tukikangas. Tein kuusi kokeilua eri tukikankailla, joiden perusteella päätin sitten sopivimman tähän tarkoitukseen. Valitsemani tukikangas ei toiminut kuin toisinpäin, joten jouduin ottamaan sitä 90cm pakalta, Loput toki säästössä ja tulee varmasti myöhemmin käyttöön. Tukikangas on onneksi halpaakin, niin ei ollut taloudellinen takaisku tämä.
Tässä hameessa oli erilaista hameharjoituksiin nähden se, että helma huoliteltiinkin heti alkuvaiheessa, rullapäärmäyksellä. Sitä en ollutkaan koskaan kokeillut, mutta tykästyin kovasti. Helppo ja nopea tehdä ja nätti lopputulos.
Kun olin saanut sivusaumatkin ommeltua, eli hameen sovitusvaiheeseen, minulle jäi aikaa sovitusaikatauluista johtuen, niin tein vielä yhden halkioharjoituksen tähän väliin.
Varmasti hyödyllinen tulevaisuudessa ja taas sellainen asia, jota en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin.
Sitten päästiin sovitukseen. Sovituksessa olimme oikein tyytyväisiä hameeseen, kaikki oli just niin kun pitääkin, eikä mitään muutoksia tarvinnut enää tehdä.
Hame oli siis tässä vaiheessa vetoketjua ja vyötärökaitaletta valmis.
Vetoketjuksi laitoin 20cm piilovetoketjun.
Hame onnistui kaiken kaikkiaan hyvin ja mikä tärkeintä käyttäjä oli tyytyväinen ja tykkäsi lopputuloksesta kovasti.
Tykkäsin kovasti tästä hame-jaksosta. Sekä hameharjoitteista, että tämän varsinaisen työn tekemisestä. Tein paljon sellaista mitä en ollut ennen tehnyt ja uuden oppiminen on aina kivaa. Myös se, että tämä oli isompi kokonaisuus harjoitushameiden ja kuositteluharjoitusten ym. kanssa, oli minusta hyvä asia. Tuntui, että oppi laajemmin hameiden tekemiseen liittyviä asioita, kuin jos olisi vaan tehnyt tämän yhden hameen.
Tämän hameen kanssa meni moni asia heti ykkösellä maaliin ja siitä sai kivasti onnistumisen kokemuksia. Ainoastaan vyötärökaitaleen kiinnittämisessä, kun hameen vyötärö oli jonkin verran suurempi kuin vyötärökaitaleen pituus, jouduin pari kertaa purkamaan, kun en saanut syötöksiä menemään tasaisesti, mutta niistäkin selvittiin.
Hame tuli tyttärelleni ja se, että hän oli hameeseen erittäin tyytyväinen ja siitä tuli juuri sellainen kun pitikin, on se paras palkinto.
Kehitettävää minulla on varmasti rohkeudessa tehdä ja kokeilla silloin kun tuntuu että osaisin kyllä. Vielä tuntuu usein turvallisimmalta varmistaa kokeneemmalta.
Myöskin edelleen tähän blogiin eli dokumentointiin panostaminen on harjoituksen alla, tuntuu että kuvien ottaminen unohtuu aina kun pääsee työn touhuun.
Kokonaisuudessaan mielekäs projekti.
