Syksyllä muutaman viikon opiskeltuamme, meille kerrottiin että seuraavaksi rupeaisimme suunnittelemaan ja valmistamaan muotinäytösasuja Kätevä & Tekevä -messuille. Tuntui todella hurjalta; opintoja takana muutama hassu viikko, tehtynä nuppineulatyynyt ja säilyttimet ja sen jälkeen suoraan syvään päätyyn muotinäytösasua tekemään. Ja suunnittelemaan. Huh!
Ensin kuuntelimme luentoja (ja syvennyimme ryhmissä aina johonkin aikakauteen) pukuhistoriasta, sillä näytökseen tulevien asujen olisi tarkoitus inspiroitua pukuhistorian eri kausilta. Luentojen jälkeen meille annettiin tehtäväksi suunnitella vähintään kaksi asua messulavalle. toisen tulisi olla kierrätysmateriaaleista valmistettu ja toisen lahjoituskankaista, joita koululle oli tullut runsaasti (kääriän)vihreän, mustan ja harmaan väreissä.
Suunnittelu oli minulle todella vaikeaa. Tämmöinen näytösasun suunnittelu oli minulle tottakai aivan uutta ja otin todellakin liikaa paineita asiasta (valvoin öitä tän asian kanssa). En saanut oikein mistään ideasta kiinni, eikä mikään tuntunut omalta. Ja se, että suunnitelmat piti esittää kolmelle opettajalle ja isolle määrälle oppilaita tuntui kauhistuttavalta. Mutta, siitäkin sitten selvittiin. Jotenkin. Suunnitelemiani asuja oli kolme, kierrätysmateriaaleista eli vanhasta tikkipäiväpeitosta valmistettu takki, lahjoituskankaista valmistetut leeeeveät housut ja suuuuurella rusetilla somistettu yläosa sekä lahjoituskankaista valmistettu viitta-asu.
Opettajat tykkäsivät eniten kierrätysmateriaali-ideasta eli päiväpeittotikkitakista ja sillä sitten lähdettiin liikkeelle. Toki sain palautettakin, eli idea oli "liian" yksinkertainen ja kaipaisi jotain lisää. Sitä lisää rupesin sitten seuraavaksi ideoimaan ja työstämään.
Ajattelin, että voisi olla hauska jo takin yläosan tekisikin vanhasta villakangastakista, jonka alta sitten lähtisi tulemaan päiväpeittohelma. Tämä idea sai vihreää valoa opettajilta, mutta edelleen kaivattiin myös jotain muuta. Noh, minulla oli aikaa suunnitella koska ensin odottelimme että saisimme kierrätysmateriaalit kierrätyskeskuksilta ja sitten kun niitä tuli, ei siellä mukana ollut yhtään villakangastakkia, eikä päiväpeittoa. Useampi viikko siis meni minulla suunnitellessa uusia mahdollisia lisiä takkiin ja kokeillessa organzalehtien tekoa ja erilaisia kirjontatekniikoita.
Tässä vaiheessa rupes taas stressi kuristamaan kurkkua. Monella luokkakaverilla oli jo asut pitkällä ja minulla ei ollut vielä edes materiaaleja tiedossa. Kävin vielä sitten itse kiertämässä kirppareita ja kierrätyskeskuksia, todetakseni että ei löydy, ei. Oli mennyt jo useampi viikko ja oli pakko tehdä muutos suunnitelmiin.
Kävin penkomassa koululle tulleet lahjoitukset ja silmiini osui kauniit pronssin väriset verhot. Päätin, että tässä on materiaalini ja rupesin suunnittelemaan ja piirtämään niihin sopivaa asua.
Päädyin mekkoon ja halusin jotenkin vielä pitää päiväpeiton (ja alkuperäisen idean) rippeistä kiinni, joten ajattelin, että mekon alaosaan voisi tulla tikkikankaasta vuori.
Yläosaan etsin kaavan käsityölehdestä, jota sitten opettajan avulla muokkasin ja muutaman proton kautta saatiin oikeanlainen lopputulos. Helmaksi valikoitus täyskello.
Kun vihdoin monen viikon odottelun jälkeen pääsikin hommiin, oli tekeminen helpottavaa ja mukavaa. Vaikka edelleen monesti jäyti ajatus siitä, ettei asuni ollut tarpeeksi. Pyydettiin monesti wow- efektiä, suurta ja mahtavaa, NÄYTÖSasua. Ja se oli minulle se vaikein asia, suuret ja mahtavat ja överit ei vaan lähtenyt, ei irronnut minun kynästä eikä paininjalkani alta. Hetkittäin kuitenkin onneksi tuli myös onnistumisen kokemuksia ja mekko tuntui omalta ja se tuntui tärkeältä.
Pikkuhiljaa mekko sitten rupesi muodostumaan, sovitusten ja muokkausten kautta mallille sopivaksi.
Vielä meni vuorisuunnitelmat uusiksi, kun koululta ei löytynytkään tarpeeksi tikkikangasta. Vuoriksi valitsin sitten luokkakavereiden ja opettajan avustuksella mekosta värillään hyvin erottuvan vuorikankaan, jotta se olisi mielenkiintoisempi tai yllätyksellisempi katsojalle.
Alas helmaan tuli rigilenenauhaa, jolla helma pysyi hiukan enemmän kellona ja siihen tuli mukavaa liikettä. Oli muuten haastavaa ommella jo tässä vaiheessa mun mekkoa eli helmaa oli metritolkulla ja vuorin kanssa painoakin jo kiitettävästi.
Sitten edessä olikin helman "ylös noston" muotoilu. Meni tunti jos toinenkin kun yritin saada silmää miellyttävää muotoa siihen. Joku muoto siihen kuitenkin oli saatava, koska harjoitukset hengittivät niskaan ja valmiiksi täytyi tulla.
Harjoitusten jälkeen opettaja sanoi, että mekko (tai juuri tuo helman ylös nostettu osa) kaipaisi vielä jotain. Ja toisaalta sehän se omakin tunne oli valtaosan aikaa ollut, että tämä ei ole tarpeeksi. No onneksi oli vielä muutama päivä aikaa. Hetken mietittyäni päätin tehdä jonkinmoisen ruusun tai ruusukkeen vielä tuohon vyötärölle, jossa helma on ylös nostettuna. Mekkokangasta eli verhojakin oli vielä sopivasti jäljellä.
Ruusun pyörittely oli loppujen lopuksi helppo ja nopea homma (sen käsin ompelu kiinni tuohon mekkoon ei todellakaan ollut helppo homma!).
Ja Avot! Mekko valmis! Päivää ennen kenraaleja eli just ajoissa, ja sehän riittää!
Sit vaan silitys/höyrytys ja mekko rekille ja rekit kohti messuhallia ja kenraaleja.
Teräksiset roudarit hommissa! Ei mitään glamouria vaan rehellistä duunia ja sehän on oikein!
Kenraalit meni hyvin ja tuli olo, että ollaan valmiita itse koitokseen.
Messuilla näytöksissä toimin kahden mallin pukijana. Se meni mukavasti, vaikka etukäteen ajattelin että kahden täysin vastakkaisilla puolella bäkkäriä olevien mallien pukeminen olisi haastavaa, mutta hyvin se meni, molempia kerkesin auttamaan niissä kohdissa, joissa oli tarve.
Näytösten väliin jäi sopivasti aikaa nähdä omia läheisiä ja kierrellä messuja. Ainut huono puoli oli tietenkin se, ettei itse päässyt näkemään meidän upeeta showta, mutta onneksi näytös on videoitu ja on sen sitä kautta nähnyt. Hieno oli!
Kaiken kaikkiaan tämä oli pitkä ja monivaiheinen työ, jonka aikana kaikenlaiset tunteet tuli tutuiksi. Vaikka tällainen näytösasujen suunnittelu ja valmistaminen ei tunnukkaan siltä omimmalta, niin olihan se jollain tapaa hieno fiilis kun oman asun helmat hulmuaa muotinäytöslavalla.
Ensi vuonna uusiks!
Ja tämän kokemuksen myötä suunnittelu, omien ideoiden esittäminen ja moni muukin vaihe varmasti on helpompaa.
Kiitos kaikille tovereille ja opettajille rakentavasta palautteesta ja tsempeistä.
Ja upeelle mallille kiitos hienosta esiintymisestä ja asun kantamisesta.
